keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Luonnontieteellisessä museossa

Steiermarkissa toimii erilaisia Joanneum-nimisiä säätiöitä ja yhteenliittymiä, joiden yhteinen nimittäjä on 1700-1800 -lukujen vaihteessa elänyt arkkiherttua Johannes, joka tunnetaan intoutuneena luonnontieteiden edistäjänä. Yksi näistä säätiöistä on Universalmuseum Joanneum, jonka näyttelyiden ahkeria kuluttajia olemme olleet. Maaliskuun puolessa välissä kävimme jälleen Joanneumsviertelissä (Viertel = kortteli), johon oli avattu upouusi luonnontieteiden museo. Hieno kokonaisuus, mainio näyttely!

Näyttelyssä oli paljon täytettyjä eläimiä ja lintuja, ja niiden ympärille oli rakennettu hieno ja monipuolinen näyttely. Muun muassa vitriinit, joissa täytetyn eläimen vieressä oli samassa asennossa oleva vastaavan eläimen luuranko olivat kerrassaan komeaa katseltavaa.

Lepakon seitinohut luuranko!

Misu juoksee.



Ei vain eläimiä, myös kasveja, mineraaleja, geologiaa... ja mm. siemeniä.


Luonnontieteellinen museo sijaitsee vanhoissa tiloissaan, mutta nyt tilat olivat käyneet läpi perusteellisen remontin, ja koko näyttely oli uusittu. Näyttelykierros loppui  mineraalikokoelmaan, kaksi suurta huonetta vanhoine lasivitriineineen. Vitriinejä oli tyylikkäästi viritetty uusilla led-valoilla, ja upeat kivi- ja mineraalinäytteet kimalsivat kaikissa mahdollisissa väreissä ja kiiltoasteissa. Löytyi sieltä pala Suomeakin:


Isomatten suosikki: rauniomarmori!



Sataa lunta!

Talvi on päättänyt jatkua pitkään myös Itävallassa, parhaillaankin taivaalta leijuu rauhalliseen tahtiin isoja lumihiutaleita kaikille niille terassikalusteille, jotka kuun alussa on nostettu ravintoloiden ja kahviloiden eteen. Olemme talvea pitelemässä vähän lännempänä, Bad Gasteinin naapurissa Dorfgasteinissa. Nenät on suunnattu alamäkeen, olemme neljättä päivää laskettelemassa, sillä lapset ovat aloittaneet KAHDEN VIIKON pääsiäislomansa!!!

Tauolla.

Koulut täällä jatkuvat heinäkuun puolelle (ja alkavat vasta syyskuussa), mutta pitkälle menevää kouluvuotta kompensoidaan pitkillä välivapailla. Pääsiäisloma on kaksi viikkoa, ja toukokuussa on kirkollisten juhlapyhien kohdalla 2-4 päivän lomia, mukaan lukien kansallinen juhlapäivä ja vappu. Mutta tällainen kahden viikon lomaputki keskellä lukuvuotta lienee mahdollinen jälleen vain siten, että vanhemmista toinen on kotona, tai pysty rytmittämään työskentelyään. Miten ihmeessä yksinhuoltajat sitten lastensa hoidon järjestävät???

Höperö kuva, fotariyhdistetty, mutta ekana päivänä näimme sentään ympärillä olevat vuoret!
 Mutta lumisade ei suuremmin haittaa, jos ajatukset on käännetty suksimisasentoon. Gasteinin laakson rinteet ovat astetta loivempia kuin mitä Kirchbergissä, ja Isomattekin luulee jälleen oppineensa jotakin. Ensimmäienä päivänä oli lähes aurinkoista, toisena pilvistyi, ja eilen olimme jo lumisateessa. Ajoimme laakson korkeimmalla sijaitsevaan rinneryhmittymään Sportgasteiniin, jossa yläasema on 2600 metrissä. Pilvet riekaloivat ympärillä, maisemia saattoi vain arvailla, ja lumisade lyhenteli näkyvyyttä aika ajoin. Rinteet olivat erinomaisessa kunnossa, päällä kevyt kerros lunta - ja lähestulkoon autiot. Rinteitä laskemassa oli ehkä arviolta 150 henkilöä, jotka siroutuivat kilometrien alueelle, eli henkilötiheys lähestyi sangen suomalaista tasoa. Mielenkiintoista kyllä törmäsimme päivän aikana kahteen muuhun suomalaisprotukkaan - mistä tämä nyt ikinä sitten kertookaan!

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Pääsiäishaamuja

Olemme seurailleet Suomen lämpötiloja, lumikerrostumia ja ihmisten tuskailua kesän kaukaisuuden kanssa, ja myötäelämme sitä vahvasti, sillä täälläkin sataa parhaillaan räntää. Kevät myöhästelee myös täällä, ja paikalliset ovat närkästyneitä "aivan vääristä keleistä".



Kaupungilla kun kulkee, niin silmään on osunut keltaisiin kiedottuja hahmoja niin julkisivuissa, sisäänkäynneissä kuin porteissakin. Kyse ei ole pääsiäiseen varustautumisesta, eikä suuren suomalaisen tavarataloketjun keväisestä alennusrysästä vaan säiden armoilla olevien (usein uskonnollisten) patsaiden suojaamisesta.


Kaikki nämä kolme täälläolokuukauttamme lämpötila on sahannut pääsääntöisesti nollan molemmilla puolilla, mikä on luonnollisesti patsaille ja vastaaville aika rankkaa ja rapauttavaa. Yhteisölle tärkeitä patsaita on suojattu säiltä tiheällä muoviverkolla, jonka väri on jostakin syystä iloisen keltainen....!

Mmmm... tämä on melkeimpä pelottavaa!

!!!!

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Hyvässä seurassa

Tässä vielä pari herraa, Cicero ja Plinius vanhempi, jotka tarkastelivat meitä Admontin luostarikirjaston seinältä... yhdessä muutaman muun kanssa.



perjantai 15. maaliskuuta 2013

Kirja poikineen

Tällä kertaa reissublogiimme tulee laitettua vanhempaa kerrostumaa: näkymiä hiihtolomareissulta, tarkemmin sanoen menomatkalta Kirchbergiin. Isomatte luki matkan aikana matkaoppaiden tietoja Steiermarkista, ja kerrankin huomasimme kohteen ennen sen ohittamista. Kurvasimme räntäsateessa  Admontin luostarin parkkipaikalle, ja valmistauduimme kokemaan Enns-joen rannalla sijaitsevan Steiermarkin vanhimman yhä toiminnassa olevan luostarin. Benediktiini-sellaisen.

Luostari on perustettu 1074 (...niin, koskas se Lalli riehuikaan Köyliö-järven jäällä...?) ja järjestyksessä toisen apotin, Giselbertin johdolla luostari alkoi toimia clunyläisen benediktiinisäännön mukaan. Toinen varhaisista apoteista, apotti Wolfhold perusti konventin ylhäisöperheiden tyttöjen kouluttamista varten (hyvä hyvä!). Wikipedia osaa kertoa vielä että Admontissa vaikutti myös Admontin Engelbert (1297–1327), jonka CV:ssä kohta "julkaisut" on sangen kunnioitusta herättävä.

Admontin luostari oli huomattava barokkikokonaisuus aina vuoteen 1865 saakka, jolloin valtava tulipalo tuhosi luostarin rakennukset. Eli pääsääntöisesti näkemämme rakennukset oli rakennettu vuosina 1865-1890 (ja rankalla kädellä remontoitu melko äskettäin).

Mutta aivan kaikki ei silloin 1865 onneksi tuhoutunut: luostarin 1776 rakennettu barokkisen valistusaikainen kirjasto säilyi kuin ihmeen kaupalla, ja on nykyisin maailman suurin luostarikirjasto. Kirjastosali on 70 m pitkä, 14 m leveä ja 13 m korkea,ja varustettu 48 ikkunalla. Sen hyllyillä on 70 000 kirjaston 200 000 kirjasta. Käsikirjoituksia kirjastossa on 1400 kappaletta (niiden näyttelytila ei valitettavasti ollut auki). Samassa näyttelytilassa käsikirjoitusten kanssa olisi varmaan ollut myös esimerkkejä kirjaston 900 inkunaabelista! (Mitä kaikkea sitä Wikipediasta oppiikaan!)




Bartolomeo Altomonten kattomaalaukset. Vasemmalla Lääketiede ja Farmasia, ja siitä myötäpäivään Fysiikka,Mineralogia, Astronomia, Maantiede, Aritmetiikka ja Arkkitehtuuri.
Alempana Arkkitehtuuri, keltaisessa koltussaan.

Joka tapauksessa, hieno paikka. Aika kovalla kädellä oli kyllä restauroitu, kirjasto oli puunattu ihan liian kullankiiltävään kuntoon. Ja ympärillä olevat 1800-luvun rakennukset ne vasta uudenkarheankiiltäviä olivatkin.
 

Admontissa (jossa siis edelleenkin on toimiva, pieni luostari), on kunniakkaat tiedeperinteet ja niiden mukana melkomoiset kokoelmat. Ehdottoman eksoottiselta tuntui vahahedelmien kokoelma!



Tyylikkäästi toteutetun vanhan luonnontieteellisen kokoelman (täytettyjä eläimiä, hyönteisiä ja mineraalikimpaleita) lisäksi tiloista löytyimyös multimediaesityksiä. Niistä hauskin oli Admontin Spiegel Kugel, Peilipallo - heijastuksin toteutettu palloilluusio.


Isomatte innostui - näkymä "katsomossa" alaspäin...
...ja sivulle!

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Saunakokemus itävaltalaisittain

Isohussella on vakaa mielipide siitä, että vapaapäivinä ei saa jäädä sängyn pohjalle nautiskelemaan ja lukemaan kirjaa, vaan päivä on parempi aloittaa reippaalla toiminnalla, kuten esimerkiksi uimisella. Koska kaikki muutkin olivat sitä mieltä, ei Isomattekaan voinut muuta kuin luoda kaihoisan katseen lämpöistä ja pehmoista petiä kohden. Koska vakipaikkamme Eggenbergin halli oli yleisöltä suljettu mestaruuskisojen vuoksi, piti löytää toinen kastautumiskohde.

Netissä jonkin aikaa pörrättyämme Isohusse löysi meille kohteeksi pienen lähikylpylän, Hitzendorfin  pikkukaupungista. Matkaa sinne oli reilut 20 kilometriä. Koska auto muistuti hiihtolomareissun jälkeen lähinnä tönkkösuolattua muikkua, piti ihmisten kylpyläreissu aloittaa ensin auton kylvettämisellä.

Tämä tapahtui A1-huoltoasemalla, jonka tontilla on iso itsepalvelupesula. Auto ajetaan karsinaan, euroja laitetaan rahastimeen, ja valitaan minkälaista suutinta halutaan käyttää: pesuainetta levittävää, painepesurivesisuihkua tai harjanpäätä. Ihan mainio pesutulos saatiin aikaiseksi, ja kustannus oli neljä euroa. Jos intoa olisi riittänyt, niin jonkinlaisen vahauksenkin olisi voinut auton pelleille vielä levittää.





Kylpyläkokemus oli mainio. Kylpylä oli taskukokoinen, altaita oli yksi (n. 10x20 m) ja sen lisäksi terhakka pieni vesiliukumäki. Mutta varsinaisesti viihdyimmekin kylpylän saunaosastossa ja sen kuumimmassa saunassa, Finnen sauna:ssa! Koska emme tunteneet paikallista saunakoodia, yritimme varmuuden vuoksi ensin uikkarit päällä saunaan, ja meidät komennettiin ystävällisen tiukasti ulos riisuutumaan. Sen jälkeen yritimme sisään ilman pyyhkeitä, mutta sekään ei onnistunut - saunassa istuttiin pyyhkeen päällä niin että pyyhe oli sekä takamuksen että jalkojen alla. Isohusse ilmoitti heti alkuun olevansa Suomesta ja kysyi, että saisiko hän heittää löylyä niin kuin suomalaisessa saunassa heitetään, mutta tähänkin todettiin ystävällisesti mutta tiukasti että täällä kiitos kyllä löylytellään ihan paikalliseen tapaan.

Saunan kuumuus oli jotakuinkin 65-70 astetta. Paikalla olleista saunojista lähinnä kiuasta istuva herra otti löylynheittäjän roolin. Hän lorautti löylyveteen saunatuoksua (erinomainen tuoksu, ei mikään aromaattinen esanssipläjäys vaan aidon koivuntuoksun tapainen) ja heitti kiukaalle kunnon annoksen vettä. Hän antoi hetken aikaa löylyn nousta, ja kumartui sitten kiukaan eteen käsissään pitkittäin kahtia taitettu pyyhe. Pyyhkeen avulla hän "löi" kiukaan alla olevaan ilmanottoaukkoon, ja sai näin kiukaasta ulos tavallista voimallisemmat löylyt. Tämän jälkeen hän löi samaisella pyyhkeellä ilmaa päänsä päällä, ja laittoi löylykuumuuden liikkeelle kohti lauteilla istujia. Eikä tässä vielä kaikki - lopuksi hän otti pyyhettä toisesta päästä kiinni, ja heilutti sitä ympäri päänsä päällä, ja tällä tehokkaalla propellilla hän laitooin vielä löylyt tuoksuineen kiertoon entistä voimallisemmin. Ja sitten hän aloitti alusta, ja tämä kaikki kolmeen kertaan. Me suomalaiset emme voineet kuin ihailla moista työntekoa kuumasa saunassa - meille kun olisi riittänyt loraus kiukaalle aina silloin tällöin ja väliaika hiljaa paikallaan!

Saunominen on täällä jonkinlaista terveyskylpylöintiä, ja itseasiassa tämänkin pikku kylpylän saunaosastossa oli paitsi tämä Finnen sauna myös bio-sauna (n. 55-60 astetta, ei löylynheittoa ja katossa valaisin, jossa valo syttyi vuoroin sinisen, vihreäm, punaisen tai keltaisen lasin takana) ja höyrysauna (joka ei ollut päällä). Lisäksi oli ulkosalla oleva kylmävesiallas, luolamaiseen tilaan tehty poreallas ja Erlebnisdusch, kokemussuihku. Siinä nappia painamalla saattoi saada erilaisia kylmiä tai lämpimiä suihkuja erivärisissä tunnelmavaloissa! Me tietysti pyörimme joka paikassa ja kokeilimme kaikkea - kerrassaan mainiota, mitä kaikkea voikaan saada irti veden ja tilan eri lämpötiloista. Toivottavasti emme totaalisesti tuhonneet paikalle tulleiden saunaharrastajien sunnuntaisaunan hartautta...!

Nousukarvat pyykkinarulla

Tältä näyttivät nousukarvat lauantaisen hiihtoretken jälkeen. Isohusse retkotti sängyllä yhtä väsyneen näköisenä. Itävaltalaisten kansanurheilussa matkaan mitataan korkeussuuntaan. Yksikkö on hohenmeter. Lauantaina taitoimme 1283hm matkan Semmering seuduilla. Lumen laatu ja laskut eivät olleet parhaasta päästä, mutta tässä lajissa mielekkyys onkin löydettävä nousemisesta. Mahtava fiilis kun on oman pulssinsa kanssa vuoren rinteellä ja päällimmäisenä ajatus seuraavan nousuaskeleen ottamisesta. Sitten perillä vuoren päällä syötiin gulassi-keitto ja juotiin pieni olut.


sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Kävelemässä Mariatrostissa

Nyt on kuulkaa niin, että kevät on tullut Graziin, ihan tismalleen kalenterin mukaan. Viikon alussa Herrengassella, paikallisella pääostoskävelykadulla alettiin rakentaa terassipohjia, 28.2. niille ladottiin jo kalusteet ja 1.3. alkoi aurinko paistaa kuin tilauksesta. Ja auringin mukana ihmiset kansoittivat terassit!

Sunnuntaipäivä alkoi sekin aurinkoisena, ja lähdimme patikoimaan Mariatrostiin, Grazin itäiseen naapurikylään. Matkasimme ykkösen ratikan päätepisteeseen, ja ihailimme kukkulan päällä könöttävää luostaria. Isomattea ei kuitenkaan päästetty kiipeämään kyseisen barokkilatauksen porrassysteemejä, vaan matka suuntasi kohti metsää.

Kevät solisee jo metsässä, ja poluilla oli aidosti kuraa!
Polku eteni saksanhirvifarmin ohitse. Metsän laidassa makoillut lauma alkoi juuri hipsiä kohti taloa, jossa kolisteltiin ruokaämpäreitä.
Polku kulki hedelmätarhojen läpi, omena- ja persikkapuita!
Kuljimme hedelmätilan pihan poikki, törmäsimme isäntäväkeen ja saimme tietää, että heiltä voi ostaa omenia ja hedelmämehuja. Eikä siinä kaikki - saimme maistiaiset myös talon omenasiideristä. Päätimme, että tulemme toisenkin kerran ostoksille - useammalla repulla varustettuina!

Alkumatkasta olimme kiivenneet ylöspäin, loppumatka meni rattoisasti alaspäin. Taustalla näkyy tienmutkassa sijaitsevan hevostallin harjoituskenttä. Kenttä ei ole suuri, mutta se on sen kokoinen, mitä rinnemaastoon on on järkevä tehdä. Jo tuon kokoinen tassainen alusta on vaatinut alleen tukipenkereet!
Kaverukset...

...ja viereisen aitauksen vähän pienemmät kaverit.
Kävelyretken maisemia.

lauantai 2. maaliskuuta 2013

Sankarit rinteiden ulkopuolella

Viimeisenä rinnepäivänä oli jälleen huono sää - ylärinteet olivat pilvessä tai lumisateessa. Mutta löysimme hyvän laskupaikan - mukava rinne Isomattelle ja hieno, paksuhankinen, saman hissin ala-asemalle päättyvä luonnonrinne Pikku- ja Isohusselle ja Serkkupojalle. Lumisateisissa päivissä on siis aina hyväkin puoli. Lapset oppivat syvänlumentekniikan nopeasti ja aikuiset vähän hitaammin.

Jos tästä sumuisesta ja lumisateisesta kuvasta saa mitään tolkkua - Isohusse...

...Serkkupoika...

... ja Pikkuhusse matkalla luonnonrinteelle.
 Päivän lopuksi kolmikko päätti lopettaa päivän laskemalla suoraan Aschaun kylään niittyjen ja laidunten yli. Mukaan he nappasivat vielä Serkkupojan isän!

Pikkumatte vietti päivän Isoisomatten kanssa kylässä. He kävivät muun muassa Lorenzonin kahvilassa, jonka  konvehtivitriini näyttää tältä: