Isohussella on vakaa mielipide siitä, että vapaapäivinä ei saa jäädä sängyn pohjalle nautiskelemaan ja lukemaan kirjaa, vaan päivä on parempi aloittaa reippaalla toiminnalla, kuten esimerkiksi uimisella. Koska kaikki muutkin olivat sitä mieltä, ei Isomattekaan voinut muuta kuin luoda kaihoisan katseen lämpöistä ja pehmoista petiä kohden. Koska vakipaikkamme Eggenbergin halli oli yleisöltä suljettu mestaruuskisojen vuoksi, piti löytää toinen kastautumiskohde.
Netissä jonkin aikaa pörrättyämme Isohusse löysi meille kohteeksi pienen lähikylpylän, Hitzendorfin pikkukaupungista. Matkaa sinne oli reilut 20 kilometriä. Koska auto muistuti hiihtolomareissun jälkeen lähinnä tönkkösuolattua muikkua, piti ihmisten kylpyläreissu aloittaa ensin auton kylvettämisellä.
Tämä tapahtui A1-huoltoasemalla, jonka tontilla on iso itsepalvelupesula. Auto ajetaan karsinaan, euroja laitetaan rahastimeen, ja valitaan minkälaista suutinta halutaan käyttää: pesuainetta levittävää, painepesurivesisuihkua tai harjanpäätä. Ihan mainio pesutulos saatiin aikaiseksi, ja kustannus oli neljä euroa. Jos intoa olisi riittänyt, niin jonkinlaisen vahauksenkin olisi voinut auton pelleille vielä levittää.
Kylpyläkokemus oli mainio. Kylpylä oli taskukokoinen, altaita oli yksi (n. 10x20 m) ja sen lisäksi terhakka pieni vesiliukumäki. Mutta varsinaisesti viihdyimmekin kylpylän saunaosastossa ja sen kuumimmassa saunassa, Finnen sauna:ssa! Koska emme tunteneet paikallista saunakoodia, yritimme varmuuden vuoksi ensin uikkarit päällä saunaan, ja meidät komennettiin ystävällisen tiukasti ulos riisuutumaan. Sen jälkeen yritimme sisään ilman pyyhkeitä, mutta sekään ei onnistunut - saunassa istuttiin pyyhkeen päällä niin että pyyhe oli sekä takamuksen että jalkojen alla. Isohusse ilmoitti heti alkuun olevansa Suomesta ja kysyi, että saisiko hän heittää löylyä niin kuin suomalaisessa saunassa heitetään, mutta tähänkin todettiin ystävällisesti mutta tiukasti että täällä kiitos kyllä löylytellään ihan paikalliseen tapaan.
Saunan kuumuus oli jotakuinkin 65-70 astetta. Paikalla olleista saunojista lähinnä kiuasta istuva herra otti löylynheittäjän roolin. Hän lorautti löylyveteen saunatuoksua (erinomainen tuoksu, ei mikään aromaattinen esanssipläjäys vaan aidon koivuntuoksun tapainen) ja heitti kiukaalle kunnon annoksen vettä. Hän antoi hetken aikaa löylyn nousta, ja kumartui sitten kiukaan eteen käsissään pitkittäin kahtia taitettu pyyhe. Pyyhkeen avulla hän "löi" kiukaan alla olevaan ilmanottoaukkoon, ja sai näin kiukaasta ulos tavallista voimallisemmat löylyt. Tämän jälkeen hän löi samaisella pyyhkeellä ilmaa päänsä päällä, ja laittoi löylykuumuuden liikkeelle kohti lauteilla istujia. Eikä tässä vielä kaikki - lopuksi hän otti pyyhettä toisesta päästä kiinni, ja heilutti sitä ympäri päänsä päällä, ja tällä tehokkaalla propellilla hän laitooin vielä löylyt tuoksuineen kiertoon entistä voimallisemmin. Ja sitten hän aloitti alusta, ja tämä kaikki kolmeen kertaan. Me suomalaiset emme voineet kuin ihailla moista työntekoa kuumasa saunassa - meille kun olisi riittänyt loraus kiukaalle aina silloin tällöin ja väliaika hiljaa paikallaan!
Saunominen on täällä jonkinlaista terveyskylpylöintiä, ja itseasiassa tämänkin pikku kylpylän saunaosastossa oli paitsi tämä Finnen sauna myös bio-sauna (n. 55-60 astetta, ei löylynheittoa ja katossa valaisin, jossa valo syttyi vuoroin sinisen, vihreäm, punaisen tai keltaisen lasin takana) ja höyrysauna (joka ei ollut päällä). Lisäksi oli ulkosalla oleva kylmävesiallas, luolamaiseen tilaan tehty poreallas ja Erlebnisdusch, kokemussuihku. Siinä nappia painamalla saattoi saada erilaisia kylmiä tai lämpimiä suihkuja erivärisissä tunnelmavaloissa! Me tietysti pyörimme joka paikassa ja kokeilimme kaikkea - kerrassaan mainiota, mitä kaikkea voikaan saada irti veden ja tilan eri lämpötiloista. Toivottavasti emme totaalisesti tuhonneet paikalle tulleiden saunaharrastajien sunnuntaisaunan hartautta...!
