Viimeisiä hetkiä

Nyt on kämppä siivottu, roskikset tyhjennetty ja astiat tiskattu. Laukut on pakattu useampaan kertaan, tavaroita aseteltu toistensa lomaan, vetoketjua on kiskottu kiinni hampat irvessä - silti läheskään kaikki mukaan lähtevä ei olisi näihin nyssyköihin millään mahtunut. Toinen mokoma tavaraa on roudattu S-U:n perheeseen, jonka muuttokuorman mukana meidänkin kassimme keikkuvat heinäkuussa kohti Suomea. Taivaallinen onnenpotku ja suuren kiitollisuuden aihe!

Viime päiviin on liittynyt pitkiä muistilistoja, tavaroiden kuljetusta, Virallisten Asioiden hoitoa, jää-hyvästi -villasukkien neulomista, ihmisten tapaamista ja kättelyitä halauksineen. Monia ihania ja haikeita hetkiä, erityisiä reittivalintoja ("kuljenpa vielä kerran tämän kadun!"), tuttujen paikkojen tarkastelua, korvien höristelyä kirkonkellojen soidessa, kaikkea sitä, joka kertoo siitä, että keväämme täällä on ollut hieno ja muistorikan kokemus. Paljon on ehtinyt tapahtua, niin koko kevään aikana kuin ihan näinä viimeisinäkin päivinä.

Huomenna juna lähtee aikaisin kohti Wienin lentokenttää, josta matka jatkuu Riikan kautta kotiin Helsinkiin. Miten nopeasti tämä kevät on kulunutkaan...!

Aquatopia - sukellusvene keskellä kaupunkia!

Grazin vanhankaupungin Karmelitenplatzin suihkulähteen reunaan on ankkuroitunut sukellusvene! Aquatopia - Das Kinderforschungs-U-Boot (www.aquatopia.at) eli lasten tutkimussukellusvene on lapsille ja kaikille vedestä kiinnostuneille suunnattu kokemus, jossa pääsee leikin ja tilojen kautta tutustumaan Itävallan vesisyteemiin ja vedentutkimukseen. Hieno kokonaisuus, jota on ollut toteuttamassa suuri joukko taiteilijita, tutkijoita ja arkkitehteja, mukana graafikko Tuuli Sundén.

Erilaisia tiloja ja soppia, erilaisia kokemuksia antavaa tekemistä, lasten kokoisia tiloja, joihin aikuinenkin mahtuu. Hyvä fiilis! Yläkuvan tyynysoppi on Nayari Castillon ja Tuuli Sundénin yhdessä toteuttama nurkkaus.

Isomatte tunkesi avajaisiin, ja nautiskeli aurinkoisesta säästä, mainiosta tunnelmasta ja upeasta installaatiosta suomalaisten tuttujen kanssa. Jaa yksinkö - kyllä, sillä Pikkumatte on parhaillaan luokkansa kanssa maatilaretkellä! 

Sushimuistoja

Viikonloppuna tuli Suomesta tieto - perheen miesväki oli onnellisesti päässyt perille Suomen kamaralle! Matka oli ollut monivaiheinen ja rankka, mutta mennyt hyvin.

Tässä reilun viikon takainen makumuisto. Viimeisenä yhteisenä perjantaina söimme sushia Yamamoto-ravintolassa. Mmmm!

Muutkin muuttavat

Hieman ovat nuo muuttopuuhat mielessä, mutta niin ovat jollakulla muullakin. Tämä huima muuttokuorma ei liity meidän muuttoomme - onneksi!

Steiermark Grazissa

Laaja kävelykeskusta antaa monipuolisia mahdollisuuksia erilaisille tapahtumille, joita aktiiviset ja sosiaaliset itävaltalaiset tuntuvat suoltavan ihan yhtenään. Juhannuksenalusviikon keskiviikkona Steiermarkin maaseutu vyöryi pääkaupunkiinsa ja Hauptplatz oli täynnä viinintuottajia, maatilamatkailua, moottorisahausnäytöksiä, traktoreita, nahkahousuja, torvimusiikkia ja kovaäänisiä juontajia. Hauska jatkui pitkin Herrengassea, johon oli pysytytetty paikallistuottajien myyntikojuja.

Tämä oli mainio tilaisuus Pikku- ja Isomattelle, sillä alakerran Hillotäti oli tulossa iltateelle, ja saimme tarjoomukset ostettua suoraan tuottajilta!

Juhannuksena järven rannalla

Tämä on nyt ihan pistettä ii:n päällä. Pikkumatte ja Isomatte pääsivät viettämään juhannusta ihan ykkösluokan maisemiin. Olimme Itävalta-Suomi -seuran joukoissa Kärntenissä Ossiacher Seen rannalla. Kokoonnuimme Hoffmannin perheen hotelli-leirintäalueelle, osa suomalaisjoukosta osusti hotellissa, osa leirintäalueella. Maisemia ei voinut moittia. Juhannuksen uimaretkillä saattoi saman aikaisesti ihailla ympäröiviä vihreitä kukkuloita, vastapäisen rannan kylää, kauempana näkyvää iltavalaistua kirkontornia, ja vielä kauempana näkyvää lumihuippuista vuorenhuippua - puhumattakaan hotellin takana nousevalla rinteellä laiduntavista hevosista. Tämä kaikki yhdellä uintiretken pyörähdysvilkaisulla 23 asteisessa järvivedessä!

Lisäksi pääsimme saunaan, erittäin tyylikkääseen designsaunaan, jonka löylyhuoneesta oli panaraamamaisema järvelle. Ja sauna oli varattu meidän käyttöömme, saatoimme saunoa ihan suomalaisittain ilman löylynheitto-ohjelmaa!

Ei voi muuta kuin kiitellä Österreichische-Finnische Gesällschaftin Hanna F:a ihan mahtavan juhannuspaikan löytämisestä - oli ihanaa uida ja viettää juhannusta mukavassa seurassa! Kiitos vielä kerran kaikista järjestelyistä!

Kärnteniin matkasimme E:n perheen kyydissä (kiitos!) ja takaisin päin matka taittui ÖBB:n junilla raiteita pitkin. Villach-Leoben -väliä emme olleetkaan aikaisemmin matkanneet, ja maisemat olivat upeat! Matkassamme oli positiivinen viivahdys, matkan viimeinen yhteys eli juna Leobenista Graziin oli myöhässä, ja päätimme käyttää edessä olevat kolme varttia pikatutustumisella Leobeniin. Mukavan näköinen pieni kaupunki, ja torilla lupaavan näköistä pöhinää (viimeinen kuva). Jälleen kerran mieleen nousi muutama jossittelu: jos meillä Suomessakin 1800-luvun kaupunkitalot olisivat olleet tässä määrin kivirakenteisia, niin olisivatko ne säilyneet paremmin - vai aiheuttiko suuri puurakennusten määrä sen, että samalla vaivalla myös kivirakenteiset kaupunkitalot oli hyvä purkaa? Kuinka ihmeessä Suomessa on pikkukaupunkien kaupunkikuva onnistuttukaan sössimään siinä määrin kun se on sössitty?

Kotiinpaluu, osa I!

Miten aika voikaan kulua näin nopeasti?

Nyt on koittanut - suurin osa maallisesta omaisuudesta on laitettu kasseihin, pusseihin ja laatikoihin ja pakattu autoon...Isohussen ja Pikkuhussen pitkä kotimatka on alkanut! Matka kulkee Munchenin ja Lillen kautta Tanskaan, Ruotsiin ja Turkuun, aikaa vierähtää viikko - josta suurin osa Lillessä, jossa Isohusse osallistuu konferenssiin.

Haikeata, ja samalla jännittävää. Hyvää matkaa! 

Iso- ja Pikkumatte jäävät tänne Pikkumaten kouluretken takia vielä pariksi viikoksi, meillä on lentoliput kesäkuun 29:lle päivälle!

Kaupunkielämää Grazissa

Viime viikonloppuna (jolloin olimme Kroatiassa), Grazissa olivat jokavuotiset kaupunkifestarit. Pääsimme illalla kotiin palattuamme vielä maistelemaan niiden loppumetrejä. Läheinen Tummelplatz, joka on kooltaan ehkä hieman alle puolet Senaatintorista, oli varustetu lavalla, ja kaupunkilaiset olivat kokoontuneet kuuntelemaan bändejä. Hyvä meno, juuri tällä hetkellä ei satanut...!

 
Nyt säät ovat parantuneet, päivittäisten ukkoskuurojen välissä paistaa aurinko ja lämpö alkaa palata kaupunkiin. Ja jakapallon Euroopan-mestaruuskisojen karsinnat ovat alkaneet - ne näkyvät kaupungissa! Eilen, perjantai-iltana kaupungilla kävellessä Itävalta-Ruotsi -ottelua saattoi seurata reaaliaikaisesti ravintoloiden ja terassien skriineiltä. Etenkin katsomot, jotka oli varusteltu korttelien sisäpihoilla sijaitseville terasseille, muodostivat hienoja ja intensiivisiä fanituskeskittymiä vanhaan kaupunkiin.

Varovasti Kroatissa!

Sitä ei koskaan tiedä, mitä Kroatiassa voi tulla vastaan!

Paattielämää Kroatiassa

Koska lapsilla oli JÄLLEEN vapaata koulusta ja käsillä oli neljän päivän pitkä viikonloppu, suuntautui auton nokka vielä kerran Kroatiaan, tällä kertaa syvemmäs etelään. 500 km päässä Grazista etelään on Murterin rannikkokaupunki, ja siellä meitä odotti neljäksi päiväksi vuokrattu purjevene.

Emme olleet valtaisassa 42-jalkaisessa Oceaniksessa yksin, vaan mukanamme oli grazilainen G:n perhe, jonka vanhempiin Isohusse oli tutustunut Schifahren-retkellä. Kahdeksanhenkinen ja kaksikanoottinen miehistömme mahtui kahdenkanpunkkaiseen ja kolmetoilettiseen (!) Maja II:een mainiosti.

Säät eivät suosineet - Keski-Euroopan päälle jymähtäneet sateet ja matalapaineet ulottivat lonkeronsa merelle saakka, ja säiltään purjehduslomamme sujui sangen suomalaisissa lämpö- ja kosteusoloissa. Tuulet olivat valitettavan heikot. Matkareittimme oli Murter - yötä poijussa Kakanin lahdessa - Privic - yötä Zlarinissa laiturissa - Sibenic - yötä ankkurissa Kaprijen saaren lahdessa - Murter. Välimeri oli edelleen kylmä, mutta tällä retkellä lähtivät talviturkit!



Sateen jälkeen!



Tulossa Prvicin satamaan (mitä niitä vokaaleja nyt taaskaan tuhlaamaan...).

 

Lähdössä Prvicistä.





Kahtena päivänä onnistuimme näkemään delfiinejä - ja Pikkuhusse onnistui valokuvaamaan niitä.

  

Zlarinin kaupunki,  laiturissa vasemmalla Maja II.


 

Sibenik - katedraaliaukio.



Sibenikin Pyhän Jaakobin katedraali.

 

Pyhän Laurin luostarin puutarha.



Pyhän Laurin luostarin puutarha



Sibenik - luonnon muovaamat suojavarustukset.



Läksyjen tekoa gibsiläisittäin

Kun Itävaltaan lähdettiin, niin suuri jännityksen aihe olivat Pikkuhussen ja Pikkumatten koulut - miten koulutie tulee sujumaan uusissa ympyröissä ja vierailla kielillä? Vastaus selvisi hyvin nopeasti, kun kumpikin lapsi solahti mukaan omaan luokkayhteisöönsä ja koulurutiineihinsa, Pikkuhusse GIBSiin ja Pikkumatte KSS:ään. Olemme olleet todella onnekaita, kummallekin lapselle onnistui löytymään oppimispaikka, jossa luokkayhteisö on mukava ja jossa tehdystä koulutyöstä vanhemmillekin on välittynyt hyvät fiilikset. Läksyjä on kotona tehty välillä ihan urakalla, viimeksi viime viikolla Pikkuhussen ranskan läksyä...

Opettaja oli antanut läksyksi ranskankielisen tryffelireseptin, ja oppilaiden tehtävänä oli valmistaa tryffeleitä kotona!

Tuloksena oli kaikille paljon finnejä, sillä kaikki maistoivat kaikkien tryffeleitä, myös opettaja, joka samalla toimi makutuomarina. Kilpailussa Pikkuhusse pärjäsi hienosti: hänen tryffelinsä tulivat kolmanneksi! Kaikki dopingia käyttäneet (tryffelinsä konditoriasta ostaneet) hylättiin.