Ekan aamun fiilikset uudessa kodissa olivat hieman sekavat. Kotimme on kalustettuna vuokrattu, ja kalustusta on... ainakin riittävästi. Vanhoja puisia kaappeja ja lipastoja, huonekaluja eri vuosikymmeniltä, tauluja, ja ennen kaikkea joka huoneessa kirjahyllyjä. Ja... pölyä. Kämppä sisänsä oli siivottu ja siistissä kunnossa, mutta ongelma onkin se vuosi(kymment)en pöly, joka löytyy taulujen takaa, kaappien päältä, ja kirjojen ja hyllyjen päältä. Ja pölytaso ylittää sietokyvyn, meistä herkin on pulassa ja päänsärkyinen.
Päivä alkaa normaalilla aamusählällä - olimme saaneet kahdet avaimet, tarvitsisimme kolmannet - meillä ei ole avainta postilaatikkoon, entä jos Suomesta lähetettyjen postipakettien pakettikortit tulevat? Ja nimen oman ne postipaketit! Netistä näemme seurantakoodista, että niitä on jo tulopäivänä yritetty toimittaa meille, nyt äkkiä postiin.
Postissa kuulemme järkyttäviä: koska postilaatikossamme ei ollut nimeämme, niin meitä ei oltu tavoitettu, ja paketit oli saman tien lähetetty matkalle takaisin Suomeen! Kiihtynyttä sananvaihtoa postivirkailijan kanssa, soitto palvelunumeroon ja lisäepätoivoa: palvelusysteemin nauhoite rahisee ja saksa on vaikeaa, mahdoton saada selvää, mitä nappia pitäisi painaa, puolipakolla vaadimme postivirkailijaa hoitamaan asiaamme logistiikkakeskuksen henkilön kanssa... no, pakettimme löytyvät järjestelmästä, mutta toistaiseksi kukaan ei osaa sanoa, missä ne ovat.
Isomatte ostaa teippiä ja tulee takaisin kotiin laittamaan postilaatikkoon nimilappua. Kadulla hän juttelee postinkantajarouvan kanssa ("Aivan, minä muistan ne paketit, ne on nyt palautettu Suomeen. Ei hätää, saatte ne viikossa!) sekä alakerran tädin kanssa ("Sind Sie aus Finland? Täällä oli eilen paketteja!). No nimilappu tulee postilaatikkoon ja saamme myös kolmannen avaimen ja postilaatikon avaimen (Tarvitsetteko sitäkin? Tuleeko teille postia???).
Yritämme hoitaa huonolla menestyksellä muitakin asioita, pankkitiliä ei saa ennen rekisteröistymistä ja postipaketit harmittavat. Toteamme, että tällainen tämän ensimmäisen päivän piti ollakin, asiat sekaisin ja mikään ei toimi. Joka tapauksessa kaupunki näyttää mukavalta, ravintolassa tervehditään ja lähtiessä hyvästellään naapuripöydässä istujat ja ruoka on hyvää. Kyllä tämä tästä.
Palaamme kotiin, ja hetken kuluttua ovikello soi! Siellä on samainen alakerran täti, joka pahoittelee, että tulee kotiin vasta nyt. Hänellä on meidän pakettimme! Emme ymmärrä, ajattelemme, että hän tarkoittaa, että hänellä on meidän pakettiemme pakettikortit, että hän on ottanut ne vastaan. Mutta kun siirrymme kerrosta alemmas, niin siellähän ne ovat, 4 kollia, yhteensä 80 kg omaisuuttamme hänen asunnossaan! Emme olleet iltapäivällä kotona, kun paketit olivat saapuneet, onneksi rouva W. oli, ja otti ne vastaan. Olimme onnellisia, ja ihmeissämme: ensinnäkin paketit oli toimitettu kotiin, toisekseen oletettiin, että istumme kotona niitä vastaanottamassa (kotirouvameininkiä...), kolmanneksi ne oli jätetty toisen ihmisen luokse... samapa tuo, paketit olivat saapuneet!!!
Purimme paketit ja sijoitimme kamoja paikoilleen, vähän ristiriitaisin fiiliksin - nyt pitäisi rakentaa puolen vuoden kotia, mutta kodin pölyongelma vetää fiiliksiä alas. Isohusse tsekkaa jo vuokramarkkinoilla olevia vapaita asuntoja, ja toteaa niitä olevan kovin vähän saatavilla.
Seuraavana päivänä postillatikostamme löytyi tämä lappu:
 |
| Arvoisa postiasiakas! Olen tänään yrittänyt toimittaa neljää pakettia teille. Koska kukaan ei vastannut, olen jättänyt lähetykset rouva/herra W:lle (nimi photoshopattu pois) kolmanteen kerrokseen! |
