Sadetta, kaupunkikävelyjä ja konditorioita

Niin monta iltaa on meillä mennyt ihan kotona niissä tavallisissa puuhissa, läksyissä ja (edelleenkin jatkuvassa) pölynpoistossa ja kaupassakäynnissä jne. jne. Mutta eilen saimme porukalla pistettyä nenämme ulos, ja nautiskelimme iltakävelystä Grazin Vanhassakaupungissa ja Schlossbergillä, Linnavuorella. Säät ovat jatkuneet sateisen sumuisen tuhruisina, mutta hillitysti valaistuja, hauskan eläväisiä vanhoja katuja oli silti ihana kävellä. Ja jahka päästiin ylös linnavuorelle, niin vähitellen loppui se nuoremmasta polvesta kuuluva, melko jatkuva napina (miksi ihmeessä me täällä olemme, mihin me olemme menossa?). Tosin taustamutinaa ei suinkaan häivyttäneet alhaalla leviävän iltamyöhäisen kaupungin näkymät, vaan uusi lumileikki, joka matkan aikana kehittyi. Pikkuhusse keksi pistää lumipalloja vierimään jyrkkiä jalkakäytäviä ja puiston rinteitä pitkin, ja siinä riitti sopivasti puuhaa.

Sen vähän aikana, mitä täällä olemme olleet, olemme jo ehtineet jälleen huomata sen kummallisen eron, joka on kotomaamme ja paikallisen kauppa- ja ravintolakulttuurin välillä. Mitkä ovat ne reunaehdot, jotka täällä ovat toisin, mutta jotka kuitenkin mahdollistavat sen, että pienessäkin lounaskuppilassa on pöytiintarjoilu, tavallisessa ruokakaupassa on lihatiski ja vähän suuremman kaupun lihatiskin miehitys on vähintään kolme henkilöä? Miten niin kirjakauppa suorastaan pursuaa myyjiä, ja kuinka ihmeessä pankissa voi olla niin paljon väkeä töissä?

Asumme aivan Vanhankaupungin reunalla, ja ympäröivässä kaupunkirakenteessa kaupat ovat tavallista erikoistuneempia - leivät voi ostaa leipomon myymälästä, leikkeleet leikkelekaupasta, herkut herkkukaupasta ja viinit ja alkoholit omasta erikoisliikkeestään. (Tämä ei kosketa Isomattea, joka ei ollenkaan kestä moista sirottelua vaan tekee ostoksensa lähi-Sparissa ja -Billassa!) Pääsääntöisesti ruokakaupat ovat ruokakauppoja, ja (sattuneesta syystä Isomatten erityisen mielenkiinnonkohteena olleet) siivousaineet ja -tarvikkeet eivät löydy niistä, vaan ne ovat eri liikkeisä yhdessä kaikensorttisen kosmetiikan kanssa. Vaikka kuinka pyrkisi minimoimaan kaupoissajuoksentelun ajan, niin silti huomaa hakevansa sitä sieltä ja tätä täältä. Väkisin tulee mieleen, että onko tällainen kauppojen rakenne mahdollista siksi, että toinen kotitalouksien vanhemmista on joko kotona tai sitten tekee (hyvin lyhyttä) päivää? Samaan ajavat myös lasten lyhyet koulupäivät, jotka pääsääntöisin loppuvat yhdeltä.

Kauppojen rakenteeseen luonnollisesti vaikuttaa myös ympärillä oleva kaupunkirakenne. Alun perin kauppahuoneet ovat olleet pieniä yksiköitä ja pieniä tiloja, ja nykyiset Sparit ja kumppanit eivät sellaisiin istu. Isomatte eksyy edelleen lähiruokakaupassa, sillä paikan pohjakaava vaan on niin käsittämättömän sekava - se kun on sijoitettu vanhaan rakennusrunkoon.

Mutta, ostosreissun siroutumisen vaivaa kompensoi moni asia, mm. ilo lukuisista konditorioista, joita riittää. Palattuaan aamulla Pikkumaten koululta takaisin kaupunkiin Isomatte ostaa itselleen jostakin lähikonditoriasta lounasleivän. Taustalla on päätös ostaa leipä joka aamu uudesta paikasta - toistaiseksi ei ole tarvinnut vielä lähteä kaupungin liikennesolmua Jakominiplatzia pidemmälle!

Jakominiplatzin hyörinää puolenpäivän jälkeen tänään torstaina - Isomatte on lähdössä Pikkumatten koululle.