München, Johann Nepomukin kirkko (Asamkirche)

Viimeinen siirtymämatkan päivä!

Isomatte livahti aamulla omille teilleen aamusella katsomaan "kohdetta", Asam-veljesten rokokoo-kirkkoa eli Pyhän Johann Nepomukin kirkkoa. Asam-suku oli saksalaisen myöhäisbarokin rakentajasukuja, ja veljekset Cosmas Damian Asam (1686–1739) und Egid Quirin Asam (1692–1750) tunnetaan stukkokoristeiden tekijöinä, maalareima, ja rakennusmestariarkkitehteina.  (Wikipedia). Odotukset olivat aika kovat, ja pienen kappelin julkisivu isoine ikkunoineen lupasi hyvää. Harmi vaan päivä oli pilvinen ja vähävaloinen.

Sisällä, kääk...

Olin liikkeellä vain puhelimen kanssa, ja luurin kamera yrittää tehdä valoa tummaan tilaan kaikin mahdollisin teknisin keinoin. Kappelin sisätila on vaaleanpunaisista ja harmaista marmori-imitaatioista raskas, ja sävyiltään tunkkainen - ovatko alkuperäiset värit olleet tuollaiset, vaiko onko vuosisatojen patina tummentanut värimaailmaa?

Kappeli on pieni, eikä tilaa huimille barokkikaarille ole - eikä sijainti tiukalla tontilla kaupunkikorttelissa anna kovin paljon mahdollisuuksia. Arkkitehtonisesti tila oli pettymys, mahtavia valoiluusioita ei löytynyt, vain valtava määrä, liian suuri määrä, AIVAN liian suuri määrä hienoa koristekäsityötä.
Puhelimen kamera teki kovasti töitä, ja itse asiassa kuvien ja kuvarajausten kautta löytyy kuitenkin joitakin barokkiherkkuja:

Kaksi alempaa kuvaa on otettu sisääntulon ikkunoihin päin.

Aikani ihmeteltyäni oli aika astua ulos, raikkaaseen ilmaan! Tarkastelin vielä hetken kappelia ulkopuolelta, ja sen viereistä Asamien taloa.

Vasemmassa reunassa maantasokerroksen kellertävä julkivisupinta on ylempänä kuin muualla. Sitä kun tarkastelee lähempää, niin huomaa, että enkeliputot nostavat sitä väkipyörän avulla.

Asamin pojat ovat selvästi viihtyneet työssään ja nauttineet siitä mitä tekevät!