Puolen vuoden oleskeluun ulkomailla kuuluu paikallisen pankkitilin avaaminen, ja se meillä oli ohjelmassa heti ensimmäisinä päivinä Grazissa. Marssimme optimistisina pankkiin, "päivää, haluaisimme avata tilin", ja saimme heti ystävällisen mutta vakavahenkisen kehoituksen hoitaa ensin maistraatin muuttoilmoitus kuntoon. Sen jälkeen voisimme palata asiaan.
No, kun tämä paperi saatiin aikaiseksi, oli aika palata pankkiin. Ajattelimme, että keskieurooppalaiseen tapaan se varmaan onnistuu perheen miehiseltä aikuisjäseneltä ihan molempien vanhempien puolesta. Isohusse esitti asiansa palvelupisteellä, josta hänet ohjattiin pankkisaliin ensin yhden virkailijan luokse. Tilin avaaminen vei kolme varttia ja sitä tehtiin ei yhden vaan kahden pankkivirkailijan voimin. Papereita oli useita ja allekirjoituksiakin tarvittiin useita. eikä puolisoa niin vaan liitetty tilin käyttäjäksi, vaan Isomatten oli käytävä pankissa erikseen (niin kuin pitääkin). Myös hänen istuntonsa kesti ainakin lähemmä puoli tuntia, paperit käytiin tarkkaan läpi (mm. piti allekirjoittaa paperi, jossa vannoo ettei omaa kytkentöjä terroristiliikkeisiin - tämän ymmärtämiseen ei meinannut saksantaito riittää) ja sen jälkeen tehtiin yhdessä pankkivirkailijan kanssa vielä ensimmäinen tilillepano ja maksupalvelupyyntö. Tilillepano tapahtui toisen virkailijan toimesta salin toisessa päässä asiakaspalvelupisteillä. Sen jälkeen marssimme vielä täytetyn pankkisiirron kanssa pankkisalissa olevan ottoautomaattia suuremman kapineen luokse, pankkisiirto syötettiin sisään, painettiin nappuloita, ja kohta kone sylki skannatun tulosteen pankkisiirrosta, josta tuli meidän tositteemme siitä, että maksu oli laitettu koneistoon sisään. Siihen oli tyytyminen!
Eli tässä vaiheessa olimme työllistäneet kaiken kaikkiaan viittä henkilöä yhteensä yli tunnin ajan.
Jäimme siihen ymmärrykseen, että kortit ja tunnusluvut tulevat kotiin, ja kortit tulivatkin puolentoista viikon jälkeen. Mutta tunnusluvut eivät tulleet. Odottelimme vielä seuraavalle viikolle, ja kas, Bank Austrian kuoret tupsahtivat kotiin. Mutta ne eivät sisältäneet tunnuslukuja, vaan kohteliaan kirjeen, jossa varmisteltiin sitä, että ovathan korttimme tulleet perille, ja jos eivät, niin voisimmeko siinä tapauksessa ottaa välittömästi yhteyttä konttoriin?
Lopulta Isohusse taipui ja kävi työpaikkansa viereisessä pankkikonttorissa vain kuulemassa, että hän voi kysellä tällaisia asioita vain siitä kottorista, missä hän on alun perin asioinut.
Kun Isohusselle koitti sopiva päivä piipahtaa pankissa, niin kävikin ilmi, että sekä pankkikortin tunnusluku että internet-pankkitunukset saikin konttorista, ja ne olisi voinut sieltä hakea koska vain korttien tuntua. Olimme taas ymmärtäneet vain puolet ja jättäneet loput lukematta... Jälleen Isohusse työllisti useampaa henkilöä, yksi antoi tunnusluvun ja toinen Internet-oikeudet, ja kaikki tapahtui taas isossa, hieman hahmottumattomassa pankkisalissa, jossa asiakkaat puikkelehtivat pöytien lomassa ja printteri, jolle tunnukset tulostettiin on ihan kaikkien saavutettavissa. Ja ei niitä Isomatten tunnuksia onneksi Isohusselle annettu, vaan Isomatten piti hakea ne erikseen.
Nyt olikin jo aika ryhtyä kertyneiden laskujen maksuun, ei kun tuumasta toiseen. Mutta ei... nettipankin ovi ei auennut. Ei vaikka tunnuslukuja löi miten päin ja eri vaihtoehdoilla. Takaisin pankkiin. Isomatte meni asiakaspalvelupisteeseen, kysyi ensimmäiseltä virkailijalta, joka kutsui paikalle toisen, jonka kanssa yritettiin saada nettipankki aukeamaan, ja lopulta kolmas virkailija keksi, mistä oli kyse - nettipankkioikeudet oli annettu, mutta niitä ei oltu aktivoitu. Nyt pitäisi nettipankin toimia! Totesimme, että elämässä on niin valtavasti rukseja raksittavina, että ei ihme, että välillä joku jää tekemättä.
Yhteensä olemme pankkitilin takia käyneet pankissa asiaa hoitamassa kuusi kertaa, aikaa on mennyt kaiken kaikkiaan yli pari tuntia, ja olemme työllistäneet useita henkilöitä. Olemme saaneet pankkitilin, nettipankkitunnukset ja pankkikortit. Maksamme tästä palvelusta tämän kuluvan puolen vuoden aikana yhteensä 30 euroa. Olemme saaneet hyvää ja ystävällistä palvelua, mutta suomalaiseen, riviasiakkaita torjuvaan pankkimaailmaan tottuneina meidän on vaikea ymmärtää, miten monimutkaisesti ja (meistä) tehottoman tuntuisesti toimiva pankki voi pysyä pystyssä?
Oli miten oli, ensimmäinen lasku itävaltalaiselta tililtä on maksettu - ihan kotoa käsin nettipankissa. Hyvin toimi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti