Tämä pääsiäisen vietto, tai siis oikeammin lasten pääsiäislomailu ei ota loppuakseen ollenkaan - Pikkuhusse on sentään jo aloittanut koulunkäynnin, mutta Pikkumatte lomailee vielä tämänkin viikon. Viime viikolla olimme siis pääsiäislaskettelureissulla Gasteinissa, ja pääsiäisviikonlopuksi palasimme takaisin kotiin Graziin. Pääsiäiseen sisältyi mahtiyllätys, kun saimme kuulla toisenkin tuttavaperheen Suomesta tulleen Itävaltaan, tarkalleen sanoen Steiermarkiin pääsiäisen viettoon. Tapasimme pääsiäissunnuntaina Herbersteinin linnan maille perustetussa eläistarhassa, Tierwelt Herbersteinissa, joka on reilun puolen tunnin ajomatkan päässä Grazista itään. Tietysti aamulla tuli kiire, ja kamera jäi kotiin, ja puhelimen muisti oli kuvia täynnä - mutta tämän jutun kuvat löytyvät netistä!
Herbersteinin eläintarha tarjoaa hienon tavan tutustua koko alueeseen ja sen asukkeihin. Joka päivälle on tehty eläinten ruokintaohjelma, jossa tasatunneille on ilmoitettu tietyt ruokittavat eläimet. Ilmoitettuna aikana eläintenhoitaja tai kaksi tulee kyseisen eläimen aitauksen luo ruoan kanssa, heittää/ asettaa/ ripustaa ruoan eläimen saataville, (leijonien tapauksessa poistuu ruokintatilasta) ja kun eläintarhavieraat katselevat eläimen ruokailua, niin eläintenhoitaja samalla kertoo kyseisestä eläimestä ja eläinlajista, ja niiden elämästä sekä eläintarhassa että villinä luonnossa. Kertomukset ovat seikkaperäisiä ja hauskoja (tämä on oletus - tuttuun tyyliimme ymmärsimme 15%-25%, mutta onneksi C. suomensi meille!), ja lopuksi eläintenhoitajilla on aikaa ja mielenkiintoa vierailijoiden kysymyksille.
Näin tutustuimme leijonaherrojen Simba ja Brutus ruokailuun (aika isoja kisuja, ei nyt varsinaisesti tullut Tikru mieleen), eteläamerikkalaisten karhujen elämään (helilä oli kasvisruokavalio), puumiin (joiden ruoka tarjoiltiin aitausta rajaavan aidatun kallion päältä, eläintenhoitaja ripusti rotan virvelin narun (ei siiman) päähän ja roikutti rottaa niin, että puuma joutui hyppäämään) ja gepardeihin. Viimeksi mainittujen ruokintaan oli kehitetty mitä mainioin ruokintaratkaisu. Aitaus oli pitkänomaisen muotoinen, suurin piirtein sata metriä pitkä ja neljä-viisikymmentä metriä leveä. Aitauksen toisessa päässä oli suojattu kaksikerroksinen torni, johon eläintenhoitajat lihakimpaleiden kanssa menivät. Tornissa oli (vaakasuuntainen) moottoroitu kääntöpyörä, ja kaksi muuta vapaasti pyörivää plokia oli aitausalueen kahdessa muussa kulmassa. Kääntöpyörä (siis sellainen, jotka on hiihtohisseissä) ja plokit oli yhdistetty vaijerilenkillä, ja lenkkiin oli kiinnitetty n. 10 m pitkä vaijeripätkä. Pätkän päähän kiinnitettiin lihakimpale, ja koko komeus laitettiin vauhdilla liikkeelle! Lihakimpale liipotti vaijerilenkin reittiä huomattavaa vauhtia välillä maahan osuen ja vimmatusti poukkoillen, ja gebardit juoksivat lounaansa perässä! Tällä tavoin saatiin samalla gebardeille vähän ajankulua ja hyvä syy ottaa pieniä spurtteja. Aika taitaviksi nappaajiksi he olivat kyllä kouliintuneet, kimpaleet saatiin kiinni alta aikayksikön. Gepardiruokailusta löytyy netistä kuvia, mm. Wikipediasta, vaikkapa tämä, ja pienen hetken videopätkä tässä (klikkaa leijonan kuvaa).
Ruokinta-aikataulu toi eläintarhaan tutustumiseen hauskan rungon, ja tapahtumien välillä oli mukavasti aikaa tutustua kaikkiin muihin eläimiin. Joukkomme suosikeiksi nousivat apinat ja erityisesti se mustaturkkisten apinoiden kolmehenkinen perhe, jossa perheen puberteetti-ikäinen poikanen teki kaikkensa saadakseen vanhempansa hermostumaan. Kukapa äiti ei hermostuisi, jos kesken oman ruokailun jälkikasvu roikkuu pään päällä ja työntää varpaitaan äitinsä korviin? Kyseisestä perheestä on Youtube-video, jonka kaltaista seesteistä elämää taustamusakilla emme kyllä todistaneet!
Näimme myös eläintarhan tuoreimman tulokkaan, kolmeviikkoisen tamariiniapinan poikasen. Hento minipieni poikanen kyyhötti vanhempansa selässä ja katseli ihmetellen vilinää ympärillään.
Hauska eläintarha monine eläimineen vei päivämme niin että itse linnaan tutustuminen jäi meiltä tällä kertaa väliin, kävimme vain ihailemassa sisäpihaa ja puutarhaa. Kokonaisuuteen kuuluva Gironcoli-taidemuseo oli vielä kiinni. Päivän kruunasi ajelu läpi sekä viini- että omenatarhojen alueen, nousu näköalavuorelle ja kahvit kahvilakonditoriassa (voi niitä kakkuja...). Kiitos C., N., O., P. ja E. hauskasta yhteisestä päivästä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti