Styrian maakunnan korkein paikka on Dachsteinin huippu 2996m merenpinnan yläpuolella. Miksi isohussen pti päästä sinne? Miksi vuoret on valloitettava? Lyhyt vastaus on se, että Grazissa toimiva Itävallan Alpenverain järjesti sinne hiihtovaellus- ja kiipelymatkan 20.4. 2013.
Opas tiedusteli Isohussen fyysistä ja henkistä terveyttä. Vakuutin, että ongelmia ei tule olemaan vaikken ole koskaan vuorikiipeilyä kokenut ja purjeveneen mastoon kiipeäminen tekee pahaa. Sunnuntain retkikunta lähtiliikkeelle klo 5.45 Grazista. Mukana oli helpotuksekseni keski-ikäisiä naisia.
Vuorikiipeily aloitetaan autossaistumisella. Sen jälkeen sitä jatketaan hiihtohisseillä. Sitten ollaankin suoritettu 90% noususta. Pärjäsin hyvin tähän saakka. Seuraavat 200 metriä mentiin suksilla ja nousukarvoilla. Pulssi nousee, mutta tämänkin lajin taidan jo. Jyrkässä rinteessä käännytään 'lapinkäännöksillä'. Polveni hangoittelevat ensimmäisessä käännöksessä vastaan, mutta sitten alkaa sujua. Näköalat olisivat kuulemma mahtavat, jos ne sumulta näkisi.
Ei onnistu enää suksilla. Viimeinen 100 metriä (siis ylöspäin) on jäljellä. Nyt otetaan esille köysi, johon kiinnitymme kahdeksan metrin välein. Dachstein rinne on luokiteltu A/B helppousasteelle. Osittain syynä on se, että reitillä kulkee vaijeri, johon kiipeilijä voi kiinnittää itsensä. Talvella vaijeri on kuitenkin monessa kohtaa saavuttamattomissa lumen ja jään peitossa.
Monoihin on nyt kiinnitetty nousuraudat, joita hakataan askel askeleelta jäiseen rinteeseen. Jos jäätä ei ole, niillä raavitaan kalkkperäistä kiveä. Jalat ja kädet tärisevät jyrkässä rinteessä. Mietin, kuinka paljon vapaata köyttä on minun ja ylempänä kulkevan oppaan välissä. Miltä tuntuu pudota 5 metriä ja pysähtyä valjaisiin? Onneksi nuo keski-ikäiset naiset alapuolellani rohkaisevat minua: uskallat, jaksat! Onneksi on myös sumua. Ylhäällä on ventti olo. Tasaista pintaa on muutama neliömetri. Kiinnitän itseni karabiinihaalla vuoren huipulle rakennettuun ristiin ja vastaan heikolla äänellä itävaltalaisten bergheil-tervehdyksiin. Ensimmäinen 'vuoreni'. Riemuani vaimentaa tieto siitä, että täältä on selvittävä alas.
Alaslaskeutuminen on aina vaikeampaa. Laskettelulasini ovat jääneet kypärän päälle, josta ne irtoavat. Näen niiden yhden kerran pomppaavan kalliorinteestä. Sen jälkeen ne katoavat sumuun. Jos tällä selvitään, en valita. Alhaalla tervehdin muita iloisella ja reippaalla Talheil-huudoin. Hiihtäminen taitaa olla minun lajini.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti