Venetsiaan!

Lauantai-aamu käynnistyi normaalisti, netissä roikkumista, aamiaisen syömistä, pienelle matlkalle pakkaamista, joku laittoi pesukoneen päälle, Suomeen lähetettävän paketin valmistelua - kunnes päälle iski jättimäinen paniikki, kun ratikassa piti olla jo ja pesukoneen ohjelma ei loppunut millään, puhumattakaan siitä että se olisi pumpannut vedet ulos. Lopulta Isomatte juoksi hakemaan taksin lähimmältä tietämältään tolpalta (hengästyneenä on todella vaikea sanoa selvästi omaa osoitettaan, jossa on sekä s-ja z-äänne), haki perheen sillä ja huristimme pikavauhtia kohti rautatieasemaa. Loppu hyvin, kaikki hyvin, olimme junassa joitakin minuutteja ennen sen lähtöä - matka kohti Venetsiaa alkoi!

Lapsilla on tulevalla viikolla koulusta lomaa, ja olimme tuumanneet, että tämä viikonloppu voisi olla juuri se viikonloppu, jolloin tekisimme unelmissa olleen Venetsian reissun.

Matka meni hyvin, saavuimme bussilla Tronchettoon, Venetsian luoteiskulman bussiasemalle. Hyppäsimme linjan 2 vaporettoon, vesibussiin, jolla matkasimme pitkin Canal Grandea kohti San Marcoa ja S. Zaccarian pysäkkiä. Siellä tapasimme Donatellan, asuntoja turisteille vuokraavan firman edustajan, joka vei meidät pieneen huoneistoon, joka olisi kotimme seuraavan kolmen yön ajan. Kotimme ovi on kapean kadun vielä kapeammalla sivukadulla, asumme apteekin päällä ja vastapäisessä talossa on ravintola ja herkkupuotikahvila. On aika mahtavaa keittää aamutee omassa keittiössä ja kurkistaa höyryävä teekuppi kädessään ikkunasta..vastapäisten ikkunoiden edessä on vielä luukut, paitsi kahvilan pällä olevassa leipomossa leivotaan jo, ja kun vähän kurkistää lisää, näkee ikkunasta viereisen kanaalin!

Aamunäkymä huoneiston ikkunasta kadulle ja lähikanaalille.

Venetsiassa pääasiassa nautiskelimme kaupungilla kävelystä ja eksyilystä. Lähdimme kulkemaan karttaan katsomatta ja vuoron perään kukin sai päättää, mihin seuraavasta kulmasta käännymme. Välillä matka katkesi kanaaliin, toisinaan taas umpikujaan! Kuinka kapeita katuja voikaan olla ja näin paljon! Ja toisaalta, hienoja kadunleventymiä, pieniä kaupunkiaukioita, joihin ravintolat ja kahvilat ovat rakentaneet terassinsa. Vesillä liikkuessa katse kiinnittyy veden alle joutuneisiin portaisiin, tuhoutuneisiin oviin ja talojen menetettyihin pohjakerroksiin.

Illalla ravintolasta soitimme Suomeen ja lauloimme Ukille syntymäpäiväonnittelut! Onnea Ukki 85 v.!