Jalkapalloa ja jäätelöä

Tapahtui puolitoista kuukautta sitten: Isohussa ryhtyi lunastamaan Pikkuhusselle antamaansa lupausta siitä että Itävallan kevään aikana käydään katsomassa Italiassa Serie A:n jalkapallo-ottelu. Netissä roikkumalla löytyi ottelulippujen (ilmeisesti itävaltalainen) nettikauppa, ja lippujen hinnat nostivat tukan pystyyn. Kun jonkin verran käytettiin aikaa kalenterin ja kartan kanssa, ja ristiintaulukoitiin päivämääriä, paikkakuntia, joukkueita ja myös lippujen hintoja, niin päädyttiin huhtikuiseen viikonloppuun ja Udinen kaupunkiin Pohjois-Italiassa. Vastassa olisi Lazio. Luovutettuaan huokaillen luottokorttinsa tiedot Isohusse naputti vielä osoitteemme lipputoimistolle ja sulki läppärin.

Tapahtui kolme viikkoa sitten:Lipputoimisto lähestyi Isohussea sähköpostilla, ja pyysi saada sähköpostitse kopiot sekä Iso- että Pikkuhussen passeista. Hmmm... mutta muu ei auttanut, passit oli kuvattava ja kuvat lähetettävä, muuten lippuja ei tulisi. Kyllä senverran epäilyttäviä nämä tilaajat olivat!

Tapahtui reilu viikko sitten: Isohusse havahtui siihen, että lipput eivät olleet vielä tupsahtaneet postilaatikkoon. Iso hhmmmmm ja kohtelias viesti lipunvälittäjälle: toimitattehan lippumme ajoissa.

Tapahtui viime viikon torstaina: Postivirkailija soitti Isohussen kännykkään, ja selitti tuohtuneena. että täällä on teille kirje, mutta osoite on väärä. Isohusse yritti kovasti kysellä, että olisiko kuitenkin mahdollista että kirjeen saisi vielä tänään: kuulemma onnistuu, koska postimies on vielä paikalla. Kirje ei torstaina tullut, ja illalla Isohusse kaivoi sähköposteistaan tilauksensa esille ja huomasi kirjoittaneensa osoitteemme muuten oikein, mutta talon numero ja kerroksen numero olivat vaihtaneet paikkaa. Puuttuvassa kirjeessä oli liput sunnuntain matsiin. Hmmmm...

Tapahtui viime perjantaina: Isomatte oli tapansa mukaan aamupäivän kotona töissä, kun ovikello soi. Oven takana oli ponteva postimies, joka piti vielä kerran saarnan siitä kuinka postin perillemenoa helpottaa, jos osoite on oikein, ja Isomatte oli hänen kanssaan kovasti samaa mieltä. Lopulta kaikki olivat tyytyväisiä toisiinsa ja toivottivat toisilleen mukavaa viikonloppua. Perheessä vallitsi suuri helpotus, kun liput olivat tulleet - viimeisenä postipäivänä ennen peliviikonloppua!

Tapahtui viime lauantai-aamuna: Isohusse ryhtyi aamiaispöydässä tutkailemaan, että mihin aikaan sunnuntaina peli oikein on, ja voiko matkan Udineen tehdä junalla, vai pitääkö ottaa auto? Jaaha - iltapeli, alkaa puoli yhdeksän illalla - ja matka Graz-Udine vie yli kolme tuntia...uuups,  yötä myöten kotiin! Mutta hetkinen, tässähän lukee SA - sabato? Eikös tämän pitänyt olla sunnuntaina, niin kuin domenica? Kahdeskymmenes huhtikuuta - mmmm...sehän on TÄNÄÄN!

Kun tämä oivalluksen lamppu oli syttynyt vanhempien päässä totesimme, että toimeen on ryhdyttävä, ja aamupäivälle suunnitellut asiat, mm. siivousvuoro Pikkumaten koululuokassa hoidettava ripeästi. Iltapäivällä olimme jo matkalla kohti Udinea, ja matkan aikana varasimme yöksi hotellin. Udineen tultuamme ehdimme pikaisesti syödä, ja sitten alkoi peliinpääsyn viimeinen jännitysnäytelmä - mistä Iso- ja Pikkuhusse saavat taksin, että pääsevät kaupungista kentälle? Jakauduimme tehokkaasti, Isohusse meni ravintolaan pyytämään taksintilausapua, ja sillä aikaa me muut tähystelimme kadun varressa vapaata taksia ja ihailimme paikallista eloisaa liikennekulttuuria. Tämän reilun kymmenminuuttisen aikana ehdmme jo nähdä yhden autojen lähikosketuksen, joka oli niin kevyt, ettei sitä kolariksi voinut kutsua - "Niente!" sanoivat asianomaisetkin, kun autojansa tarkastelivat.

Mutta, taksi löytyi ja Iso- ja Pikkuhusse hyppäsivät siihen! Iso- ja Pikkumatte kääntyivät takaisin kaupunkiin ja etsiytyivät vielä sivukaduille iltajäätelölle.

Isohusse jatkaa: Udinen stadionille mahtuu 35000 katsojaa. Katsomo oli noin puolillaan. Mielessäni kävi, että eikö tunnelma olisi parempi, jos lippuja myytäisiin halvemmalla ja katsomo oli täynnä. Ei huolta; kun pilli soi stadionin kirkkaiden valojen edessä alkoi jännittävä jalkapallonäytelmä. Pikkuhusse ihmetteli katsojakuntaa - vanhoja mammoja ja pappoja. Sitä hauskempaa oli olla mukana tunnelmassa. Dai!! Dai Mario!! hypimme muiden mukana. 19. minuutilla Udinesen tähtihyökkääjä di Natale teki komean maalin.

Miten 20000 ihmistä lähtevät stadionilta, joka on kaupungin laidalla? Autoilla. Keskustan rautatieasemalle meni yksi bussi, joka ei tullut edes täyteen. Asemalta hipsimme Ambassador Palaceen nukkumaan.